sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Läksiäiset & lähtötunnelmat

Tasan viikko aikaa lähtöön. Viikon päästä tähän aikaan oon jo Levillä. Ihan hullua.
Eilen juhlittiin mun läksiäisiä läheisimpien ystävien kanssa ja oli ihanaa saada kaikki loistotyypit kokoon ennen lähtöä. Kiitos kaikille. ♥


Läksiäiset sujui rennoissa merkeissä meillä kotona. Tarjoilut muodostui  espanjalaisesta tapasvalikoimasta, salaatista, suolaisesta piirakasta, cocktailpaloista, naposteltavista & jouluherkuista. Ruokaa meni, eikä kukaan saanut myrkytystä, SUCCESS!

Ilta oli lyhyt, mutta mikä tärkeintä, sain viettää tärkeiden ihmisten kanssa aikaa. Itkuakin meinattiin pariin kertaan vääntää hyvästejä tehdessä ja pahimmat vielä edessä, huh.


Ajatusten ja tunteiden kirjo lähdöstä on ihan valtava. Jännittää, mutta odotan todella innolla tulevia kuukausia. Vaikea sisäistää sitä, että kohta mä ihan oikeasti lähden. Kohta mä ihan oikeasti joudun hyvästelemään mun perheen ja mun parhaat ystävät. KA-MA-LAA. Ajatus siitä, ettei nää omia läheisiä niin pitkään aikaan, on pelottava, mutta tiedän, että kokemuksena siitä tulee todella kasvattava. Soittolistakin koti-ikävän varalle Spotifyssa on jo luotu. Mä oon niin valmis.

Tulevan viikon agenda on painaa täysillä kouluhommien parissa, koska niitä on ihan liikaa seuraavalle viidelle päivälle, nauttia perheen seurasta, nauttia viimeisistä hetkistä koulussa & ennen kaikkea nauttia viimeisistä treeneistä mun kotisalilla. Vaikka uudet tuulet puhaltavat, niin tavoitteet on ja pysyy ja niiden eteen tehdään duunia maisemanvaihdoksesta huolimatta. Tekniikka onneksi pelittää ja valmentajaan ollaan yhteydessä sieltä jorpakostakin ihan vaivattomasti.

Omaa haastetta reissuihin tuo aina mun elämäntavat ja harrastus, mutta pienellä hienosäädöllä kaikesta on aina kunnialla selvitty. Nämäkin haasteet tulen varmasti tuomaan esille täällä blogissa.

Lentolippu on jo ostettu & enää olisi vain muutama asia mitkä pitää muistaa reissua varten tehdä: Pakata tavarat, olla lentokentällä ensi sunnuntaina oikeaan aikaan & selvitä koneeseen. Uskon, että näistä selvitään. Ainakin toivon niin.

Jatkan vielä tätä yltiömäistä jännittämistä seuraavat kuusi päivää ja seuraavan kerran todennäköisesti päivittelenkin kuulumisia Leviltä.

Sääennusteet ensi sunnuntaille Kittilässä on -6°c. Pääsen siis heti alussa jo nauttimaan pienistä pakkasista, ihanaa!

Palataan,

♥ Tia

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Adventure is out there

Oon asunut pian 16 vuotta kunnassa, jossa asuu noin 21 000 henkilöä. Oon käynyt mun koulut täällä & lähikaupungeissa, oon kasvanut ja varttunut samat ihmiset mun ympärillä. Ihmisiä on tullut & mennyt, mutta useat ihanat tyypit on pysynyt barbileikeistä tähän päivään saakka. ♥  

Mäntsälä on mun koti ja täällä mä oon turvallisesti saanut kasvaa, harrastaa ja elää ihan mahtavan lapsuuden ja nuoruuden, mistä oon erittäin kiitollinen.

 Nyt on kuitenkin aika vaihtaa sivua ja lähteä katsomaan mitä maailmalla on mulle tarjota. 

Valmistun keväällä matkailupalvelujen tuottajaksi ja mun opinnoista puuttuu enää loppusilaus, viimeinen työssäoppimisjakso. Opintojen loppuminen mulle merkitsee itsenäistymistä ja irtautumista. Mulla on ollut selkeät sävelet kokoajan siitä, että mitä koulun päätyttyä tulee tapahtumaan.

Jotta tämä askel elämässä ei vastaisi täysin turvalleen lentämistä, 
pitää vähän koittaa lieventää pudotusta. 

Pakkaan siis kimpsut ja kampsut neljäksi kuukaudeksi ja lähden katsomaan kuinka kantti kestää, kun teen töitä ennestään mulle aivan vieraissa paikoissa, kahdessa eri maassa, kaukana kodista & omista läheisistä. 

Ensimmäiset kaksi kuukautta kuluu kauniissa & kylmässä Suomen Lapissa, jossa suoritan harjoittelujaksoni eräässä ihan mahtavassa ohjelmapalveluyrityksessä. Saas nähdä miten käy, kun etelän tyttö potkastaan pakkaseen porojen keskelle. 

Kun tammikuun loppupuolella luultavasti onnellisena, mutta erittäin jäisenä muijana viimeinen ammatillinen näyttö & pakolliset opinnot suoritettuna jätän Lapin taakseni, täytyy hakea vähän vastapainoa näille paukkupakkasille. 

Kotona pikaisesti pakkaillaan matkalaukkujen sisältö uudestaan ja suunnataan seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi mun aivan lempparimaahan, Espanjaan. 
Kohde sekä yritys, jossa tulen työskentelemään, on vielä mulle itsellenikin salaisuus. Se selviää pian. Jännittävää. 

Vuonna 2014 elokuussa ensimmäisenä koulupäivänä, kun kuulin että on mahdollista lähteä työssäoppimaan ulkomaille, oli mulle jo hyvin selvää minne mä haluan ja ehdottomasti pidin tästä kiinni koko opiskeluaikani ajan. Kieltä en puhunut ja tieto maasta oli hyvin pintapuolista. Mulla oli omien kokemusten perusteella muodostunut omasta mielestäni aikamoinen (todellisuudessa junttimainen & turistin näkökulmasta) perusetiketti. Lämmintä ilmaa, rantoja, tummia, komeita, iloisia & nauravia ihmisiä, hyvää ruokaa, viiniä, sangriaa & ihan sairaan hauska kieli.  

  Aloitin noin reilu vuosi sitten espanjan kielen opiskelun itsenäisesti kotona, lähtökohtana nolla. En missään vaiheessa saanut opetusta ja oppimateriaalit hankin itse. Kuuntelin, toistin, luin & kirjoitin. 

Nyt kuitenkin vuoden 2016 lopussa ollaan tultu siihen pisteeseen, että tämä etiketti on saanut aivan uudenlaisen sisällön. Hallitsen kielen & tunnen kulttuurin melko hyvin. Kovan työn tuloksena mulla on valmiudet työskennellä kyseisessä maassa & yksi mun suurimmista unelmista on toteutumaisimmillaan.


 Työt starttailee Lapissa 28.11., joten täällä pääsee seurailemaan mun reissun tapahtumia. Luvassa on varmasti naurua, itkua & ikimuistoisia kokemuksia.