Multa on kysytty usein, että tunnenko mä koskaan oloani yksinäiseksi, kun muutin kaupunkiin, josta en tunne lähes ketään?
Tietenkin välillä tunnen yksinäisyyttä, mutta niinhän me kaikki. Asuttiin me sitten yksin tai yhdessä, jokainen voi välillä tuntea olonsa yksinäiseksi. Mulla henkilökohtaisesti se on vain hetkellinen tunne, joka on todella harvoin läsnä. Yleisin aika kyseisen tunteen visiitille on ilta- tai yömyöhään. Kun kaikki päivän tehtävät sekä velvollisuudet on hoidettu ja olisi aika rauhoittua, niin mulla itselläni alkaa usein ajatukset laukkaamaan ihan aiheesta toiseen. Täysin normaalia.
Pidän yhteyttä ystäviini ja näen heitä aivan yhtä paljon, kuten aiemmin. Perheeni kanssa pidän yhteyttä päivittäin & näen heitä suhteellisen paljon. Ainoa asia, mikä suhteessa ystäviin ja perheeseen on muuttunut, on välimatka.
Kilometrit ovat pelkästään kilometrejä, eikä niillä omasta mielestäni kuulu olla negatiivista vaikutusta ihmissuhteisiin, kuten ei tässäkään tilanteessa käynyt.
Päinvastoin, ystävyyssuhteet säilyivät ja suhde vanhempiini on nyt vahvempi kuin koskaan. Miten hienoa on huomata, että äiti ja isä ovat todella paljon kaikkea muuta, kuin viikkorahaa maksavat vanhemmat. Voin kertoa, että se tuntuu sanoinkuvailemattoman hienolta. Jokainen tapaaminen on odottamisen arvoinen ja se aika, minkä saat viettää heidän kanssaan, on korvaamattoman tärkeää. Etäisyys toi aivan uutta perspektiiviä asioihin, joita helposti pitää itsestäänselvyytenä. Varsinkin, kun elää, asuu ja viettää aikaa päivästä toiseen samojen seinien sisällä samojen henkilöiden kanssa.
Tiedostin, että muuttaessa toiseen kaupunkiin ei ole mahdollista, että näkee perhettä tai parhaita ystäviä joka päivä. Tiedostin, että tulen viettämään aikaa paljon yksin. Onko tämä sitten yksinäisyyttä?
Oli jo mun aikani levittää siivet ja lentää pesästä. Lahti on aivan ihana kaupunki ja olen kauan toivonut, että joskus saisin asua täällä. Mulle tarjoutui mahdollisuus siihen, joten miksi en olisi ottanut tätä mahdollisuutta vastaan?
Oli täysin tietoinen valinta, että elämä tulee muuttumaan, mutta sitä mä halusin. Mä olen saanut tehdä sitä mistä mä nautin ja mulla on omaa rauhaa miettiä asioita. Miettiä tätä hetkeä ja tulevaisuutta. Pikkuhiljaa käsitän, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Se ei ehkä olekaan sitä, mitä olen tähän asti luullut haluavani. Se saattaa olla jotain aivan muuta. Jotain, mistä en ole osannut edes haaveilla. Jotain, mikä tekee mut äärettömän onnelliseksi.
En ole yksinäinen, sillä mulla on ympärilläni edelleen todella upeita ihmisiä. Mulla on asioita, jotka tekevät mut onnelliseksi ja mulla on ihana koti, jossa nautin siitä, että saan olla yksin omassa rauhassani ja miettiä asioita.
Olen viimeinkin itsenäinen nuori nainen, jolle kaikki asiat eivät olekaan itsestään selviä. Osaan arvostaa niitä kaikista pienimpiäkin asioita elämässä, mikä ei todellakaan ollut selvää vielä vuosi taaksepäin. En vaihtaisi päivääkään kuluneesta ajasta, jonka olen omassa kodissani viettänyt, sillä tässä ajassa kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, olen kasvanut ihmisenä enemmän kuin koskaan näiden melkein kahdenkymmenen kuluneen vuoden aikana.
sunnuntai 23. huhtikuuta 2017
torstai 20. huhtikuuta 2017
Sehän oli sun unelma? - Pilvilinnoista todellisuuteen
Yritän jatkuvasti löytää uusia keinoja saavuttaa onnellisemman elämän ja etsiä itselleni uusia tavotteita, uusia haasteita. Yritän rakentaa omaa polkuani sinne, minne haluaisin elämän jonain päivänä minut johdattavan.
Puhun paljon unelmoinnista ja unelmista. Rakastan suunnitella elämääni eteenpäin, miettiä tulevaisuutta ja asettaa tavotteita sen varrelle. Kyllähän kaikki tiedostamme sen, että matka kohti unelmaa voi olla todella kivinen. Lopussa kiitos seisoo & kova työ palkitaan, niinhän?
Suurten unelmien ja tavotteiden asettaminen itselle voi tuottaa tajuttoman suuria pettymyksiä. Mitäs sitten, kun pitkän matkan kuljettua sateenkaaren päästä ei löytynytkään aarrearkkua täynnä kultaa, vaan aarrearkku täynnä sitä itseään, pelkkää paskaa.
'' Sehän oli sun unelma?? '' on lause minkä eräs mun ystävä sanoi mulle, kun olin Espanjassa. Pohdin lausetta mielessäni pitkän aikaa ja edelleen se tulee välillä mieleen ja saa miettimään asioita. Oli siis käynyt juuri niin, että unelma toteutui, mutta se oli todellisuudessa kaikkea muuta, mitä olin kuvitellut. Tässä tapauksessa sateenkaaren päässä ei todellakaan ollut aarrearkkua täynnä kultaa.
Noin yksinkertainen ja pieni kysymys aiheutti mussa niin tajuttomasti kysymyksiä, tunteita & ajatuksia. Olin tehnyt töitä ihan äärettömän paljon saavuttaakseni sen pisteen, johon olin tullut ja yhtäkkiä tuntui, että se oli all for nothing.
Unelma ei siis välttämättä olekaan sitä, mitä olet kuvitellut ja se saattaa muuttua hetkittäin jopa painajaiseksi. Vaikka oma ''unelmieni täyttymys'' ei ollutkaan sitä, mitä olin toivonut, niin tietenkin sain asioita, joista ei edes ymmärtäisi unelmoida. Yksinkertaisia, ehkä itsestäänselvyyksinäkin pidettäviä asioita, mutta silti niin tärkeitä.
Toinen pitkäaikainen haave oli muuttaa omaan kotiin & päästä töihin ja ihanaa olisi, jos se mahdollisuus löytyisi Lahdesta ja niinhän siinä sitten kävi, täällä ollaan. Kuten kuvitella saattaa, ruusuinen ei ole ollut tämäkään tie. En voi tällä hetkellä sanoa rehellisesti olevani onnellinen, mutta kiitollinen kylläkin. Olen vielä nuori ja joka päivä opin elämästä ja itsestäni uutta ja yritän nauttia siitä, mitä mulla on ja tehdä parhaani mukaan töitä sen eteen, että jonain päivänä saavutan sen pisteen, jonka haluan saavuttaa.
On se aika, kun ymmärrän, etten voi tehdä käsikirjoitusta tulevaisuudestani, enkä määrittää sitä, että mitä se tuo tullessaan. En myöskään voi suunnitella unelmiani etukäteen, tai olla 100% varma siitä, että mitä se todellisuudessa pitää sisällään.
Pilvilinnasta todellisuuteen putoaminen on kova ja tekee kipeää. Ehkä on oikein, ettei sateenkaaren päästä ole vielä löytynyt kultaa. Vaikka arkun sisältö olisikin päällepäin pelkkää paskaa, niin sisältä löytyy silti joka kerta jotain arvokasta, nimittäin tärkeitä oppeja elämästä ja itsestäni. Uskon, että joku päivä tulevaisuudessa aarrearkkua avatessa muakin odottaa se kulta-aarre, mutta sitä ennen mulla on vielä paljon opittavaa edessä...
Other one very big dream of mine was to move to my very first own apartment & go to work and I'd love the idea of having this possibility in a city of Lahti and well, what happened.. That's where I am now. But as you can maybe already guess, it's not so rosy road either. At the moment I can't honestly say that I'm very happy but I can say that I am very thankful. I'm still young and every day I learn something new about life and of course, about myself. I'm trying to enjoy of what I have now and I'm trying to do my best to achieve that point in my life where I want to be someday.
Now it's time when I understand that I can't do a script about my future and I can't define what my life will bring to me. I also can't plan my dreams before they come true - or be 100% sure about how they will be in a real life.
Falling down from the fool's paradise to a reality hurts. Maybe it's the right thing that I haven't found this gold treasure from the end of the rainbow yet. Even though it seems that the treasure chest is full of shit, there is always something very precious: I always find new things about life and about myself. I believe that someday in the future when I open the treasure chest, there'll be a gold treasure. But before finding that - I have a lot to learn about life.
Puhun paljon unelmoinnista ja unelmista. Rakastan suunnitella elämääni eteenpäin, miettiä tulevaisuutta ja asettaa tavotteita sen varrelle. Kyllähän kaikki tiedostamme sen, että matka kohti unelmaa voi olla todella kivinen. Lopussa kiitos seisoo & kova työ palkitaan, niinhän?
Suurten unelmien ja tavotteiden asettaminen itselle voi tuottaa tajuttoman suuria pettymyksiä. Mitäs sitten, kun pitkän matkan kuljettua sateenkaaren päästä ei löytynytkään aarrearkkua täynnä kultaa, vaan aarrearkku täynnä sitä itseään, pelkkää paskaa.
'' Sehän oli sun unelma?? '' on lause minkä eräs mun ystävä sanoi mulle, kun olin Espanjassa. Pohdin lausetta mielessäni pitkän aikaa ja edelleen se tulee välillä mieleen ja saa miettimään asioita. Oli siis käynyt juuri niin, että unelma toteutui, mutta se oli todellisuudessa kaikkea muuta, mitä olin kuvitellut. Tässä tapauksessa sateenkaaren päässä ei todellakaan ollut aarrearkkua täynnä kultaa.
Noin yksinkertainen ja pieni kysymys aiheutti mussa niin tajuttomasti kysymyksiä, tunteita & ajatuksia. Olin tehnyt töitä ihan äärettömän paljon saavuttaakseni sen pisteen, johon olin tullut ja yhtäkkiä tuntui, että se oli all for nothing.
Unelma ei siis välttämättä olekaan sitä, mitä olet kuvitellut ja se saattaa muuttua hetkittäin jopa painajaiseksi. Vaikka oma ''unelmieni täyttymys'' ei ollutkaan sitä, mitä olin toivonut, niin tietenkin sain asioita, joista ei edes ymmärtäisi unelmoida. Yksinkertaisia, ehkä itsestäänselvyyksinäkin pidettäviä asioita, mutta silti niin tärkeitä.
Toinen pitkäaikainen haave oli muuttaa omaan kotiin & päästä töihin ja ihanaa olisi, jos se mahdollisuus löytyisi Lahdesta ja niinhän siinä sitten kävi, täällä ollaan. Kuten kuvitella saattaa, ruusuinen ei ole ollut tämäkään tie. En voi tällä hetkellä sanoa rehellisesti olevani onnellinen, mutta kiitollinen kylläkin. Olen vielä nuori ja joka päivä opin elämästä ja itsestäni uutta ja yritän nauttia siitä, mitä mulla on ja tehdä parhaani mukaan töitä sen eteen, että jonain päivänä saavutan sen pisteen, jonka haluan saavuttaa.
On se aika, kun ymmärrän, etten voi tehdä käsikirjoitusta tulevaisuudestani, enkä määrittää sitä, että mitä se tuo tullessaan. En myöskään voi suunnitella unelmiani etukäteen, tai olla 100% varma siitä, että mitä se todellisuudessa pitää sisällään.
Pilvilinnasta todellisuuteen putoaminen on kova ja tekee kipeää. Ehkä on oikein, ettei sateenkaaren päästä ole vielä löytynyt kultaa. Vaikka arkun sisältö olisikin päällepäin pelkkää paskaa, niin sisältä löytyy silti joka kerta jotain arvokasta, nimittäin tärkeitä oppeja elämästä ja itsestäni. Uskon, että joku päivä tulevaisuudessa aarrearkkua avatessa muakin odottaa se kulta-aarre, mutta sitä ennen mulla on vielä paljon opittavaa edessä...
~ ~ ~
Every day I'm trying to find some new ways to be more happy
and I'm always looking for new goals to achieve, some more challenge. I'm
trying to make my own path to a destination where I want to be someday.
I talk a lot about the dreams and about dreaming. I love to plan my future and put some new goals to achieve. Of course we all know that the journey to our dreams can be very difficult. In the end we can be thankful & hard work pays off, right? When you have big dreams or goals, sometimes they might turn out as a dissapointment. What about then, when you have traveled for a long way and you expect to find a gold treasure from the end of the rainbow, but there is no gold - There is a treasure chest full of shit.
''But it has always been your dream??'' is a question that one of my friends asked me when I was in Spain. That question was in my mind for a very long time and sometimes I still think about it. This happened to me: I achieved one of my biggest dreams in my life but in the end it was everything else that I thought it would be. In this case it wasn't a treasure chest full of gold at the end of the rainbow. How only one very small and simple question can bring up so many thoughts, questions & feelings? I worked my ass off to achieve that point in my life, but suddenly I felt that it was all for nothing.
Dreams can be something else what you've been expecting & they might turn out as a nightmare sometimes. Even though my ''dream come true'' wasn't anything I expected I still got something. Something that we can't even dream about. Things which are taken for granted but things which are very important.
I talk a lot about the dreams and about dreaming. I love to plan my future and put some new goals to achieve. Of course we all know that the journey to our dreams can be very difficult. In the end we can be thankful & hard work pays off, right? When you have big dreams or goals, sometimes they might turn out as a dissapointment. What about then, when you have traveled for a long way and you expect to find a gold treasure from the end of the rainbow, but there is no gold - There is a treasure chest full of shit.
''But it has always been your dream??'' is a question that one of my friends asked me when I was in Spain. That question was in my mind for a very long time and sometimes I still think about it. This happened to me: I achieved one of my biggest dreams in my life but in the end it was everything else that I thought it would be. In this case it wasn't a treasure chest full of gold at the end of the rainbow. How only one very small and simple question can bring up so many thoughts, questions & feelings? I worked my ass off to achieve that point in my life, but suddenly I felt that it was all for nothing.
Dreams can be something else what you've been expecting & they might turn out as a nightmare sometimes. Even though my ''dream come true'' wasn't anything I expected I still got something. Something that we can't even dream about. Things which are taken for granted but things which are very important.
Other one very big dream of mine was to move to my very first own apartment & go to work and I'd love the idea of having this possibility in a city of Lahti and well, what happened.. That's where I am now. But as you can maybe already guess, it's not so rosy road either. At the moment I can't honestly say that I'm very happy but I can say that I am very thankful. I'm still young and every day I learn something new about life and of course, about myself. I'm trying to enjoy of what I have now and I'm trying to do my best to achieve that point in my life where I want to be someday.
Now it's time when I understand that I can't do a script about my future and I can't define what my life will bring to me. I also can't plan my dreams before they come true - or be 100% sure about how they will be in a real life.
Falling down from the fool's paradise to a reality hurts. Maybe it's the right thing that I haven't found this gold treasure from the end of the rainbow yet. Even though it seems that the treasure chest is full of shit, there is always something very precious: I always find new things about life and about myself. I believe that someday in the future when I open the treasure chest, there'll be a gold treasure. But before finding that - I have a lot to learn about life.
tiistai 11. huhtikuuta 2017
UUSI ALKU
Monta päivää on tehnyt mieli kirjoitella blogiin ja tässä sitä taas ollaan. Viime postauksesta on vierähtänyt aika pitkä tovi ja tässä välissä on ehtinyt tapahtua hyvinkin paljon.
Viimeisin kirjoitus on julkaistu Lapista, joten voisin hieman ympäripyöreästi kertoa, missä ollaan oltu ja mihin ollaan tultu. Palataan siis ajassa vähän taaksepäin. Rakkaan Lapin ja ihanat ihmiset jätin haikein mielin, jonka jälkeen suunnitelmien mukaan suuntasin Espanjaan työharjoitteluun, Fuerteventuran saarelle. Espanjasta kotiuduin vähän reilu kuukausi taaksepäin ja viime maanantaina päätin virallisesti kouluni ja valmistuin matkailupalvelujen tuottajaksi.
Tekstin otsikolla en viitannut ainoastaan blogin kirjoittamiseen, koska elämässäni tapahtui aika hämmentävä muutos reilu kolme viikkoa sitten. Aika kärjistettyä ehkä sanoa, mutta aloitin uuden elämän täysin puhtaalta pöydältä. Muutin ekaan omaan asuntooni vieraaseen kaupunkiin ja työskentelen määräaikaisessa työsuhteessa vastaanottovirkailijana. Voin
tällä hetkellä keskittyä harrastukseeni paremmin kuin koskaan, voin
tehdä itselleni tärkeitä asioita & työtä josta pidän.
![]() | |
| Kuva: Google |
Tämä hetki on siis vain väliaikainen, eikä mulla ole tietoakaan siitä, että missä olen syksyllä. Ne, jotka tuntevat mut, tietävät, että olen aika nopea liikkeissäni, enkä uhraa ylimääräiselle miettimiselle paljoa aikaa. Tällä tavalla toimia oon päässyt moniin unelmiin käsiksi ja näin aion jatkaa, ottamalla riskejä ja jahtaamalla unelmia. Moni asia olisi jäänyt näkemättä ja kokematta, jos olisin jäänyt miettimään huonoja puolia tai mahdollisia riskejä.
Hiljalleen mulle on alkanut selkeytyä, että mitä mä haluan tulevaisuudelta ja mikä se mun juttu sitten saattaisikaan olla. Lopputuloksesta yllätyin jopa itse, koska muutama kuukausi sitten olisin vaan naurahtanut edes ajatukselle, mutta unelmat on tehty toteutettaviksi, joten pidän tavoitteet kirkkaana mielessä jokaisella elämän osa-alueella.
Pitäkää unelmistanne kiinni tyypit ja nauttikaa elämästä, niin mäkin aion nyt tehdä. ♥
keskiviikko 14. joulukuuta 2016
All I want for Christmas is..
Yhdeksän päivän päästä on taas yksi vuoden kohokohdista.
Joulupukin kuumalinja, Lumiukko, kaikki lasten elokuvat, riisipuuron tuoksu aamulla, perheen yhdessäolo, jouluaamun rautakarkelot salilla, joulusauna, lahjojen antamisen ja saamisen ilo, jouluruokaa kyllästymiseen saakka, samoin pipareita, glögiä, torttuja ja konvehteja.
Viime Joulu oli siitä erikoinen, että en saanut jouluruokaa, en pipareita, glögiä, torttuja tai konvehteja, koska olin dieetillä. Hyvä ruoka mulla oli silti, en mä sitä muuten päivästä toiseen söisi... Tästä huolimatta joulu oli hyvä & eteni perinteisen normaaliin tapaan kotona.
Kuten viime Joulu, ei myöskään tämäkään tule olemaan täysin perinteinen, ei oikeastaan ollenkaan. Oon 950 kilometriä kaukana kotoa, kaukana perheestä ja kaukana perinteistä. Tänä vuonna tosin jouluruoan saan, mikä on jouluruoan suurelle fanille ihan ykkösjuttu! Jouluna ollaan myös töissä, mutta duuni on superhauskaa, niin ei kyllä haittaa ollenkaan. Odotan tätä joulua itseasiassa todella innolla. Niin ja hei, mulla on valkoinen Joulu luvassa ;)
Mulla ei oikeastaan ollut mitään lahjatoiveita Jari Mentulan Bull's All Out -kirjan lisäksi. Sen tiedän saaneeni, enkä muuta materiaa toivo.
Vaikken lahjoja pyytänytkään, niin toiveita mulla joululle on.
![]() |
| Kuva: Google |
Toivon, että....
- Mun perheellä & läheisillä on aivan ihana sekä rauhallinen joulu.
- Kaikki ovat onnellisia & terveitä.
- Kaikki nauttivat Joulusta ja sen antimista täysin sydämin meillä kotona.
Ehkä ensi vuonna mäkin vietän ihan perinteisen perinteistä Joulua kotona, tai ken tietää, aika näyttää. Ehkä sitä taas ollaan joko dieetillä tai reissussa. :'D
Ihanaa ja rauhallista Joulun odotusta kaikille, nauttikaa ♥
- Mun perheellä & läheisillä on aivan ihana sekä rauhallinen joulu.
- Kaikki ovat onnellisia & terveitä.
- Kaikki nauttivat Joulusta ja sen antimista täysin sydämin meillä kotona.
Ehkä ensi vuonna mäkin vietän ihan perinteisen perinteistä Joulua kotona, tai ken tietää, aika näyttää. Ehkä sitä taas ollaan joko dieetillä tai reissussa. :'D
Ihanaa ja rauhallista Joulun odotusta kaikille, nauttikaa ♥
lauantai 10. joulukuuta 2016
Onko ruoho oikeasti vihreämpää aidan toisella puolella?
Sunnuntaina oon
ollut täällä tasan kaksi viikkoa.. Aika on mennyt niin tajuttoman äkkiä.
Urheillaan ja liikutaan, syödään, nukutaan hyvin &
tietysti nauretaan ja nautitaan päivistä. Töitä painetaan melko
lailla ja muun ajan siunaan hyvin vahvasti levolle.
Tänne Lappiin
lähteminen on varmasti ollut yksi parhaimpia päätöksiä, mitä oon koskaan
tehnyt. Kahdessa viikossa oon löytänyt itsestäni ja luonteestani uusia
piirteitä, tutustunut ihaniin ihmisiin & oppinut todella paljon
kaikkea uutta.
Monia asioita
kotipuolessa kaipaan, mutta mä oon tällä hetkellä tosi onnellinen. En olisi
voinut edes kuvitella elämistä ilman mun jokapäiväisiä rutiineja. Täällä oon
kuitenkin tajunnut, että elämässä voi olla muutakin sisältöä, edes joskus.
Vaikka vaan vaihtelun ja virkistyksen vuoksi. Kun päästää hetkeksi irti
rutiineista, voi päästä kokemaan aivan mahtavia asioita. Oon saanut
myös paljon aikaa miettiä.
Oon treenannut
salilla viimeksi 26.11., eli huomenna tasan kaksi viikkoa sitten. Oonko
laiminlyönyt itseäni urheilijana, kun en oo päässyt salille? EN TODELLAKAAN.
Oon tutustunut mulle ihan uusiin liikuntamuotoihin ja ollut paljon
aktiivisempi, kuin tavallisena punttipirkkona kotona. Oon osannut nauttia myös
tästä, vaikka suuri aukko arjessa onkin ilman säännöllisiä oman lajin treenejä.
Huomenna pääsen korkkaamaan ekan salitreenin täällä, enkä malta odottaa!
Kävelen joka päivä pelkkiä työmatkat, oli pakkaslukema mikä hyvänsä. Kotona ei tulisi kuuloonkaan lähteä kävelemään edes -10 asteen pakkasessa, koska onhan mulla auto ja ulkona on kylmä. Täällä kävelty jopa parhaimmillaan -32 asteen pakkasessa, eikä ollut ees paha ;)
Kävelen joka päivä pelkkiä työmatkat, oli pakkaslukema mikä hyvänsä. Kotona ei tulisi kuuloonkaan lähteä kävelemään edes -10 asteen pakkasessa, koska onhan mulla auto ja ulkona on kylmä. Täällä kävelty jopa parhaimmillaan -32 asteen pakkasessa, eikä ollut ees paha ;)
Kolmas juttu,
mitä aidan toiselta puolelta on löytynyt, on ihan tavallinen ruoka. Ruoka, mikä
kaksi viikkoa sitten lukeutui vahvasti kategoriaan ''cheatmeal''. Pääosin syön
täysin mun ruokavalion mukaan, mutta yksi ateria päivässä, eli lounas on
ihan tavallista ruokaa, mitä mulle tarjotaan. Koska kulutus täällä on
reippaasti suurempi, kun kotosalla, niin voi ihan huoletta olla stressaamatta
moisesta. Aika siistiä.
Yhteydenpito
kotosalle on toiminut vähän vaihtelevalla menestyksellä. Äitin ja iskän kanssa
soittelen päivittäin, mutta ystäviin oon pitänyt aika heikosti
yhteyttä.. Mun mielestä se on ihan hyvä, koska olematta
riippuvainen ihmisistä kotona, oon löytänyt tosi hyvän ystävän täältä, kenelle
voin puhua lähes mistä vaan, eikä aina tarvitse soittaa/lähettää viestiä
950 kilometrin päähän avautuakseen jostain asiasta.
Täysin
EI-luontoihminen ilman minkäänlaisia erätaitoja tulee Lappiin oppaaksi luonnon
keskelle erilaisten aktiviteettien pariin, joista ei ennestään ollut mitään
hajua. Oikeastaan mulla ei ollut yhtään mistään mitään tietoa. Luojankiitos
tein sen, koska tää on ihan parasta duunia. Mä koen olevani jollain tapaa jopa
etuoikeutettu, kun saan olla just täällä. Kun näin ekaa kertaa lumikengät,
ajattelin että a-p-u-a. Nyt en varmaan tiedäkkään parempaa, kun tehdä
lumikenkäretkiä tuntureissa. En edes osaa kuvitella, että
istuisin toimistotiloissa jossain pääkaupunkiseudulla sen sijaan. Tää
on vaan jotain niin siistiä.
Vaikka painotan
tekstissä hyvin pitkälti sitä, miten loistavia asioita oon löytänyt täältä
''aidan toiselta puolelta'', niin mun mielestä ruoho on ihan yhtä vihreää
molemmin puolin, tai puhuttakoon nyt, että lumi on ihan yhtä valkoista.. Ne
asiat mitkä mulle on ollut tärkeimpiä prioriteetteja kotona, ovat niitä mulle
edelleenkin, mutta aina ei elämässä mennä käsikirjoituksen mukaan ja on vaan
löydettävä jotain uutta tilalle, ainakin väliaikaisesti.
Ihanaa viikonloppua
ja Joulun odotusta kaikille.
♥ Tia
♥ Tia
torstai 1. joulukuuta 2016
Terkkuja Könkhältä
Lähes viisi päivää täällä Lapissa porskuteltu menemään. Fiilikset on alusta saakka ollut hyvät ja vastaanotto täällä oli ihan super ystävällinen & mukava. Täällä kyllä viihtyy.
Työt alotin maanantaina ja lasku töihin oli onneksi hyvin pehmoinen. Oon päässyt tutustumaan täällä alueeseen, kuullut tarinoita & nähnyt jo hieman miten hommat toimii. Tänään oli mulle siitä merkityksellisen jännittävä päivä, että ihan alusta loppuun saakka hoidin yhden safarin läpi, yksin. Kuitenkin vasta neljäs työpäivä.
Hain asiakkaat, vedettiin ohjelmat läpi & saatoin heidät takaisin hotellille. Kukaan ei vahtinut tai seurannut. Reissu sujui täysin ongelmitta, asiakkaat olivat iloisia & tyytyväisiä, joten niin oli opaskin.
Vastuu, mikä pääoppaana olemisessa tulee, on suuri. Vastuun myötä tulee kuitenkin itseluottamusta, mikä on hyvin tärkeää. Muutenkin, jos tänne haluaa, täytyy löytyä tietynlaista rohkeutta hoitaa tilanteita, oppia asioita & tavata uusia ihmisiä.
Olen työharjoittelussa ohjelmapalveluyrityksessä täällä Lapissa, ihan Levin lähistöllä. Palvelut, joita yritys tarjoaa, on liikunnallisia urheiluun painottuvia ohjelmapalveluja. On hiihtoa, lumikenkää, potkuria, pilkkiä ja ties mitä. Liikkumaan täällä pääsee!
Viime kirjoituksessa sanoin, että tulen kertomaan myös haasteista, mitä urheilijana koen täällä reissussa. Niin varmana kerroin täällä, kuinka tulen jatkamaan tismalleen samalla tavalla mun elämäntapoja, ruokailuja ja treenejä. Neiti suunnitteli kaiken etukäteen niin mahtavasti, ettei mikään menisi toisin.
Faktahan on se, että ruokien kanssa on helppoa, vaikkakaan se ei oo ollut kanaa ja riisiä, tai oli itseasiassa kerran. Niin kauan kun on syönyt saman kaavan mukaan, tietää mitä kroppa tarvitsee, kuinka paljon & milloin. Samoin kävi treenien kanssa. Viisi päivää, nolla salitreeniä. Ihan tosissani mietin, että onko mulle tärkeämpää bodata 2 kuukautta vai hankkia kahdessa kuukaudessa kaikki tarvittavat opinnot ammattia varten. Ajattelin, että lähtisinkö kotiin ihan vaan sen tähden, että voin punnita kanaa, riisiä ja puuroa ja käydä 5 kertaa salilla viikossa. Ihmisen täytyy olla tajuttoman tyhmä, jos edes punnitsee tuollaista päätöstä.
Täällä kaikki on tasapainossa, ruoka, lepo ja urheilu. Niin vaan se vääristyy, mikä on terveellistä ja mikä ei. Jopa mun valmentaja sanoi mulle näin;
"Ei se elämä aina pelkkää bodaamista voi olla."
Näinpä. Sanotaan, että reissussa rähjääntyy, mutta kyllä täällä myös viisastuu.
Kuvia tähän en saanut, koska kännykkä ei niitä anna lisätä. Työmaisemat ovat lumiset, valkoiset & kauniit, eipä ole valittamista. Koko päivän voi hengata vaan kerrastoissa ja toppavaatteissa ilman meikkiä. Ihan parhautta.
Olen työharjoittelussa ohjelmapalveluyrityksessä täällä Lapissa, ihan Levin lähistöllä. Palvelut, joita yritys tarjoaa, on liikunnallisia urheiluun painottuvia ohjelmapalveluja. On hiihtoa, lumikenkää, potkuria, pilkkiä ja ties mitä. Liikkumaan täällä pääsee!
Viime kirjoituksessa sanoin, että tulen kertomaan myös haasteista, mitä urheilijana koen täällä reissussa. Niin varmana kerroin täällä, kuinka tulen jatkamaan tismalleen samalla tavalla mun elämäntapoja, ruokailuja ja treenejä. Neiti suunnitteli kaiken etukäteen niin mahtavasti, ettei mikään menisi toisin.
Faktahan on se, että ruokien kanssa on helppoa, vaikkakaan se ei oo ollut kanaa ja riisiä, tai oli itseasiassa kerran. Niin kauan kun on syönyt saman kaavan mukaan, tietää mitä kroppa tarvitsee, kuinka paljon & milloin. Samoin kävi treenien kanssa. Viisi päivää, nolla salitreeniä. Ihan tosissani mietin, että onko mulle tärkeämpää bodata 2 kuukautta vai hankkia kahdessa kuukaudessa kaikki tarvittavat opinnot ammattia varten. Ajattelin, että lähtisinkö kotiin ihan vaan sen tähden, että voin punnita kanaa, riisiä ja puuroa ja käydä 5 kertaa salilla viikossa. Ihmisen täytyy olla tajuttoman tyhmä, jos edes punnitsee tuollaista päätöstä.
Täällä kaikki on tasapainossa, ruoka, lepo ja urheilu. Niin vaan se vääristyy, mikä on terveellistä ja mikä ei. Jopa mun valmentaja sanoi mulle näin;
"Ei se elämä aina pelkkää bodaamista voi olla."
Näinpä. Sanotaan, että reissussa rähjääntyy, mutta kyllä täällä myös viisastuu.
Kuvia tähän en saanut, koska kännykkä ei niitä anna lisätä. Työmaisemat ovat lumiset, valkoiset & kauniit, eipä ole valittamista. Koko päivän voi hengata vaan kerrastoissa ja toppavaatteissa ilman meikkiä. Ihan parhautta.
sunnuntai 20. marraskuuta 2016
Läksiäiset & lähtötunnelmat
Tasan viikko aikaa lähtöön. Viikon päästä tähän aikaan oon jo Levillä. Ihan hullua.
Eilen juhlittiin mun läksiäisiä läheisimpien ystävien kanssa ja oli ihanaa saada kaikki loistotyypit kokoon ennen lähtöä. Kiitos kaikille. ♥
Läksiäiset sujui rennoissa merkeissä meillä kotona. Tarjoilut muodostui espanjalaisesta tapasvalikoimasta, salaatista, suolaisesta piirakasta, cocktailpaloista, naposteltavista & jouluherkuista. Ruokaa meni, eikä kukaan saanut myrkytystä, SUCCESS!
Ilta oli lyhyt, mutta mikä tärkeintä, sain viettää tärkeiden ihmisten kanssa aikaa. Itkuakin meinattiin pariin kertaan vääntää hyvästejä tehdessä ja pahimmat vielä edessä, huh.
Ilta oli lyhyt, mutta mikä tärkeintä, sain viettää tärkeiden ihmisten kanssa aikaa. Itkuakin meinattiin pariin kertaan vääntää hyvästejä tehdessä ja pahimmat vielä edessä, huh.
Ajatusten ja tunteiden kirjo lähdöstä on ihan valtava. Jännittää, mutta odotan todella innolla tulevia kuukausia. Vaikea sisäistää sitä, että kohta mä ihan oikeasti lähden. Kohta mä ihan oikeasti joudun hyvästelemään mun perheen ja mun parhaat ystävät. KA-MA-LAA. Ajatus siitä, ettei nää omia läheisiä niin pitkään aikaan, on pelottava, mutta tiedän, että kokemuksena siitä tulee todella kasvattava. Soittolistakin koti-ikävän varalle Spotifyssa on jo luotu. Mä oon niin valmis.
Tulevan viikon agenda on painaa täysillä kouluhommien parissa, koska niitä on ihan liikaa seuraavalle viidelle päivälle, nauttia perheen seurasta, nauttia viimeisistä hetkistä koulussa & ennen kaikkea nauttia viimeisistä treeneistä mun kotisalilla. Vaikka uudet tuulet puhaltavat, niin tavoitteet on ja pysyy ja niiden eteen tehdään duunia maisemanvaihdoksesta huolimatta. Tekniikka onneksi pelittää ja valmentajaan ollaan yhteydessä sieltä jorpakostakin ihan vaivattomasti.
Tulevan viikon agenda on painaa täysillä kouluhommien parissa, koska niitä on ihan liikaa seuraavalle viidelle päivälle, nauttia perheen seurasta, nauttia viimeisistä hetkistä koulussa & ennen kaikkea nauttia viimeisistä treeneistä mun kotisalilla. Vaikka uudet tuulet puhaltavat, niin tavoitteet on ja pysyy ja niiden eteen tehdään duunia maisemanvaihdoksesta huolimatta. Tekniikka onneksi pelittää ja valmentajaan ollaan yhteydessä sieltä jorpakostakin ihan vaivattomasti.
Omaa haastetta reissuihin tuo aina mun elämäntavat ja harrastus, mutta pienellä hienosäädöllä kaikesta on aina kunnialla selvitty. Nämäkin haasteet tulen varmasti tuomaan esille täällä blogissa.
Lentolippu on jo ostettu & enää olisi vain muutama asia mitkä pitää muistaa reissua varten tehdä: Pakata tavarat, olla lentokentällä ensi sunnuntaina oikeaan aikaan & selvitä koneeseen. Uskon, että näistä selvitään. Ainakin toivon niin.
Jatkan vielä tätä yltiömäistä jännittämistä seuraavat kuusi päivää ja seuraavan kerran todennäköisesti päivittelenkin kuulumisia Leviltä.
Sääennusteet ensi sunnuntaille Kittilässä on -6°c. Pääsen siis heti alussa jo nauttimaan pienistä pakkasista, ihanaa!
Palataan,
♥ Tia
Palataan,
♥ Tia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

