Multa on kysytty usein, että tunnenko mä koskaan oloani yksinäiseksi, kun muutin kaupunkiin, josta en tunne lähes ketään?
Tietenkin välillä tunnen yksinäisyyttä, mutta niinhän me kaikki. Asuttiin me sitten yksin tai yhdessä, jokainen voi välillä tuntea olonsa yksinäiseksi. Mulla henkilökohtaisesti se on vain hetkellinen tunne, joka on todella harvoin läsnä. Yleisin aika kyseisen tunteen visiitille on ilta- tai yömyöhään. Kun kaikki päivän tehtävät sekä velvollisuudet on hoidettu ja olisi aika rauhoittua, niin mulla itselläni alkaa usein ajatukset laukkaamaan ihan aiheesta toiseen. Täysin normaalia.
Pidän yhteyttä ystäviini ja näen heitä aivan yhtä paljon, kuten aiemmin. Perheeni kanssa pidän yhteyttä päivittäin & näen heitä suhteellisen paljon. Ainoa asia, mikä suhteessa ystäviin ja perheeseen on muuttunut, on välimatka.
Kilometrit ovat pelkästään kilometrejä, eikä niillä omasta mielestäni kuulu olla negatiivista vaikutusta ihmissuhteisiin, kuten ei tässäkään tilanteessa käynyt.
Päinvastoin, ystävyyssuhteet säilyivät ja suhde vanhempiini on nyt vahvempi kuin koskaan. Miten hienoa on huomata, että äiti ja isä ovat todella paljon kaikkea muuta, kuin viikkorahaa maksavat vanhemmat. Voin kertoa, että se tuntuu sanoinkuvailemattoman hienolta. Jokainen tapaaminen on odottamisen arvoinen ja se aika, minkä saat viettää heidän kanssaan, on korvaamattoman tärkeää. Etäisyys toi aivan uutta perspektiiviä asioihin, joita helposti pitää itsestäänselvyytenä. Varsinkin, kun elää, asuu ja viettää aikaa päivästä toiseen samojen seinien sisällä samojen henkilöiden kanssa.
Tiedostin, että muuttaessa toiseen kaupunkiin ei ole mahdollista, että näkee perhettä tai parhaita ystäviä joka päivä. Tiedostin, että tulen viettämään aikaa paljon yksin. Onko tämä sitten yksinäisyyttä?
Oli jo mun aikani levittää siivet ja lentää pesästä. Lahti on aivan ihana kaupunki ja olen kauan toivonut, että joskus saisin asua täällä. Mulle tarjoutui mahdollisuus siihen, joten miksi en olisi ottanut tätä mahdollisuutta vastaan?
Oli täysin tietoinen valinta, että elämä tulee muuttumaan, mutta sitä mä halusin. Mä olen saanut tehdä sitä mistä mä nautin ja mulla on omaa rauhaa miettiä asioita. Miettiä tätä hetkeä ja tulevaisuutta. Pikkuhiljaa käsitän, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Se ei ehkä olekaan sitä, mitä olen tähän asti luullut haluavani. Se saattaa olla jotain aivan muuta. Jotain, mistä en ole osannut edes haaveilla. Jotain, mikä tekee mut äärettömän onnelliseksi.
En ole yksinäinen, sillä mulla on ympärilläni edelleen todella upeita ihmisiä. Mulla on asioita, jotka tekevät mut onnelliseksi ja mulla on ihana koti, jossa nautin siitä, että saan olla yksin omassa rauhassani ja miettiä asioita.
Olen viimeinkin itsenäinen nuori nainen, jolle kaikki asiat eivät olekaan itsestään selviä. Osaan arvostaa niitä kaikista pienimpiäkin asioita elämässä, mikä ei todellakaan ollut selvää vielä vuosi taaksepäin. En vaihtaisi päivääkään kuluneesta ajasta, jonka olen omassa kodissani viettänyt, sillä tässä ajassa kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, olen kasvanut ihmisenä enemmän kuin koskaan näiden melkein kahdenkymmenen kuluneen vuoden aikana.
sunnuntai 23. huhtikuuta 2017
torstai 20. huhtikuuta 2017
Sehän oli sun unelma? - Pilvilinnoista todellisuuteen
Yritän jatkuvasti löytää uusia keinoja saavuttaa onnellisemman elämän ja etsiä itselleni uusia tavotteita, uusia haasteita. Yritän rakentaa omaa polkuani sinne, minne haluaisin elämän jonain päivänä minut johdattavan.
Puhun paljon unelmoinnista ja unelmista. Rakastan suunnitella elämääni eteenpäin, miettiä tulevaisuutta ja asettaa tavotteita sen varrelle. Kyllähän kaikki tiedostamme sen, että matka kohti unelmaa voi olla todella kivinen. Lopussa kiitos seisoo & kova työ palkitaan, niinhän?
Suurten unelmien ja tavotteiden asettaminen itselle voi tuottaa tajuttoman suuria pettymyksiä. Mitäs sitten, kun pitkän matkan kuljettua sateenkaaren päästä ei löytynytkään aarrearkkua täynnä kultaa, vaan aarrearkku täynnä sitä itseään, pelkkää paskaa.
'' Sehän oli sun unelma?? '' on lause minkä eräs mun ystävä sanoi mulle, kun olin Espanjassa. Pohdin lausetta mielessäni pitkän aikaa ja edelleen se tulee välillä mieleen ja saa miettimään asioita. Oli siis käynyt juuri niin, että unelma toteutui, mutta se oli todellisuudessa kaikkea muuta, mitä olin kuvitellut. Tässä tapauksessa sateenkaaren päässä ei todellakaan ollut aarrearkkua täynnä kultaa.
Noin yksinkertainen ja pieni kysymys aiheutti mussa niin tajuttomasti kysymyksiä, tunteita & ajatuksia. Olin tehnyt töitä ihan äärettömän paljon saavuttaakseni sen pisteen, johon olin tullut ja yhtäkkiä tuntui, että se oli all for nothing.
Unelma ei siis välttämättä olekaan sitä, mitä olet kuvitellut ja se saattaa muuttua hetkittäin jopa painajaiseksi. Vaikka oma ''unelmieni täyttymys'' ei ollutkaan sitä, mitä olin toivonut, niin tietenkin sain asioita, joista ei edes ymmärtäisi unelmoida. Yksinkertaisia, ehkä itsestäänselvyyksinäkin pidettäviä asioita, mutta silti niin tärkeitä.
Toinen pitkäaikainen haave oli muuttaa omaan kotiin & päästä töihin ja ihanaa olisi, jos se mahdollisuus löytyisi Lahdesta ja niinhän siinä sitten kävi, täällä ollaan. Kuten kuvitella saattaa, ruusuinen ei ole ollut tämäkään tie. En voi tällä hetkellä sanoa rehellisesti olevani onnellinen, mutta kiitollinen kylläkin. Olen vielä nuori ja joka päivä opin elämästä ja itsestäni uutta ja yritän nauttia siitä, mitä mulla on ja tehdä parhaani mukaan töitä sen eteen, että jonain päivänä saavutan sen pisteen, jonka haluan saavuttaa.
On se aika, kun ymmärrän, etten voi tehdä käsikirjoitusta tulevaisuudestani, enkä määrittää sitä, että mitä se tuo tullessaan. En myöskään voi suunnitella unelmiani etukäteen, tai olla 100% varma siitä, että mitä se todellisuudessa pitää sisällään.
Pilvilinnasta todellisuuteen putoaminen on kova ja tekee kipeää. Ehkä on oikein, ettei sateenkaaren päästä ole vielä löytynyt kultaa. Vaikka arkun sisältö olisikin päällepäin pelkkää paskaa, niin sisältä löytyy silti joka kerta jotain arvokasta, nimittäin tärkeitä oppeja elämästä ja itsestäni. Uskon, että joku päivä tulevaisuudessa aarrearkkua avatessa muakin odottaa se kulta-aarre, mutta sitä ennen mulla on vielä paljon opittavaa edessä...
Other one very big dream of mine was to move to my very first own apartment & go to work and I'd love the idea of having this possibility in a city of Lahti and well, what happened.. That's where I am now. But as you can maybe already guess, it's not so rosy road either. At the moment I can't honestly say that I'm very happy but I can say that I am very thankful. I'm still young and every day I learn something new about life and of course, about myself. I'm trying to enjoy of what I have now and I'm trying to do my best to achieve that point in my life where I want to be someday.
Now it's time when I understand that I can't do a script about my future and I can't define what my life will bring to me. I also can't plan my dreams before they come true - or be 100% sure about how they will be in a real life.
Falling down from the fool's paradise to a reality hurts. Maybe it's the right thing that I haven't found this gold treasure from the end of the rainbow yet. Even though it seems that the treasure chest is full of shit, there is always something very precious: I always find new things about life and about myself. I believe that someday in the future when I open the treasure chest, there'll be a gold treasure. But before finding that - I have a lot to learn about life.
Puhun paljon unelmoinnista ja unelmista. Rakastan suunnitella elämääni eteenpäin, miettiä tulevaisuutta ja asettaa tavotteita sen varrelle. Kyllähän kaikki tiedostamme sen, että matka kohti unelmaa voi olla todella kivinen. Lopussa kiitos seisoo & kova työ palkitaan, niinhän?
Suurten unelmien ja tavotteiden asettaminen itselle voi tuottaa tajuttoman suuria pettymyksiä. Mitäs sitten, kun pitkän matkan kuljettua sateenkaaren päästä ei löytynytkään aarrearkkua täynnä kultaa, vaan aarrearkku täynnä sitä itseään, pelkkää paskaa.
'' Sehän oli sun unelma?? '' on lause minkä eräs mun ystävä sanoi mulle, kun olin Espanjassa. Pohdin lausetta mielessäni pitkän aikaa ja edelleen se tulee välillä mieleen ja saa miettimään asioita. Oli siis käynyt juuri niin, että unelma toteutui, mutta se oli todellisuudessa kaikkea muuta, mitä olin kuvitellut. Tässä tapauksessa sateenkaaren päässä ei todellakaan ollut aarrearkkua täynnä kultaa.
Noin yksinkertainen ja pieni kysymys aiheutti mussa niin tajuttomasti kysymyksiä, tunteita & ajatuksia. Olin tehnyt töitä ihan äärettömän paljon saavuttaakseni sen pisteen, johon olin tullut ja yhtäkkiä tuntui, että se oli all for nothing.
Unelma ei siis välttämättä olekaan sitä, mitä olet kuvitellut ja se saattaa muuttua hetkittäin jopa painajaiseksi. Vaikka oma ''unelmieni täyttymys'' ei ollutkaan sitä, mitä olin toivonut, niin tietenkin sain asioita, joista ei edes ymmärtäisi unelmoida. Yksinkertaisia, ehkä itsestäänselvyyksinäkin pidettäviä asioita, mutta silti niin tärkeitä.
Toinen pitkäaikainen haave oli muuttaa omaan kotiin & päästä töihin ja ihanaa olisi, jos se mahdollisuus löytyisi Lahdesta ja niinhän siinä sitten kävi, täällä ollaan. Kuten kuvitella saattaa, ruusuinen ei ole ollut tämäkään tie. En voi tällä hetkellä sanoa rehellisesti olevani onnellinen, mutta kiitollinen kylläkin. Olen vielä nuori ja joka päivä opin elämästä ja itsestäni uutta ja yritän nauttia siitä, mitä mulla on ja tehdä parhaani mukaan töitä sen eteen, että jonain päivänä saavutan sen pisteen, jonka haluan saavuttaa.
On se aika, kun ymmärrän, etten voi tehdä käsikirjoitusta tulevaisuudestani, enkä määrittää sitä, että mitä se tuo tullessaan. En myöskään voi suunnitella unelmiani etukäteen, tai olla 100% varma siitä, että mitä se todellisuudessa pitää sisällään.
Pilvilinnasta todellisuuteen putoaminen on kova ja tekee kipeää. Ehkä on oikein, ettei sateenkaaren päästä ole vielä löytynyt kultaa. Vaikka arkun sisältö olisikin päällepäin pelkkää paskaa, niin sisältä löytyy silti joka kerta jotain arvokasta, nimittäin tärkeitä oppeja elämästä ja itsestäni. Uskon, että joku päivä tulevaisuudessa aarrearkkua avatessa muakin odottaa se kulta-aarre, mutta sitä ennen mulla on vielä paljon opittavaa edessä...
~ ~ ~
Every day I'm trying to find some new ways to be more happy
and I'm always looking for new goals to achieve, some more challenge. I'm
trying to make my own path to a destination where I want to be someday.
I talk a lot about the dreams and about dreaming. I love to plan my future and put some new goals to achieve. Of course we all know that the journey to our dreams can be very difficult. In the end we can be thankful & hard work pays off, right? When you have big dreams or goals, sometimes they might turn out as a dissapointment. What about then, when you have traveled for a long way and you expect to find a gold treasure from the end of the rainbow, but there is no gold - There is a treasure chest full of shit.
''But it has always been your dream??'' is a question that one of my friends asked me when I was in Spain. That question was in my mind for a very long time and sometimes I still think about it. This happened to me: I achieved one of my biggest dreams in my life but in the end it was everything else that I thought it would be. In this case it wasn't a treasure chest full of gold at the end of the rainbow. How only one very small and simple question can bring up so many thoughts, questions & feelings? I worked my ass off to achieve that point in my life, but suddenly I felt that it was all for nothing.
Dreams can be something else what you've been expecting & they might turn out as a nightmare sometimes. Even though my ''dream come true'' wasn't anything I expected I still got something. Something that we can't even dream about. Things which are taken for granted but things which are very important.
I talk a lot about the dreams and about dreaming. I love to plan my future and put some new goals to achieve. Of course we all know that the journey to our dreams can be very difficult. In the end we can be thankful & hard work pays off, right? When you have big dreams or goals, sometimes they might turn out as a dissapointment. What about then, when you have traveled for a long way and you expect to find a gold treasure from the end of the rainbow, but there is no gold - There is a treasure chest full of shit.
''But it has always been your dream??'' is a question that one of my friends asked me when I was in Spain. That question was in my mind for a very long time and sometimes I still think about it. This happened to me: I achieved one of my biggest dreams in my life but in the end it was everything else that I thought it would be. In this case it wasn't a treasure chest full of gold at the end of the rainbow. How only one very small and simple question can bring up so many thoughts, questions & feelings? I worked my ass off to achieve that point in my life, but suddenly I felt that it was all for nothing.
Dreams can be something else what you've been expecting & they might turn out as a nightmare sometimes. Even though my ''dream come true'' wasn't anything I expected I still got something. Something that we can't even dream about. Things which are taken for granted but things which are very important.
Other one very big dream of mine was to move to my very first own apartment & go to work and I'd love the idea of having this possibility in a city of Lahti and well, what happened.. That's where I am now. But as you can maybe already guess, it's not so rosy road either. At the moment I can't honestly say that I'm very happy but I can say that I am very thankful. I'm still young and every day I learn something new about life and of course, about myself. I'm trying to enjoy of what I have now and I'm trying to do my best to achieve that point in my life where I want to be someday.
Now it's time when I understand that I can't do a script about my future and I can't define what my life will bring to me. I also can't plan my dreams before they come true - or be 100% sure about how they will be in a real life.
Falling down from the fool's paradise to a reality hurts. Maybe it's the right thing that I haven't found this gold treasure from the end of the rainbow yet. Even though it seems that the treasure chest is full of shit, there is always something very precious: I always find new things about life and about myself. I believe that someday in the future when I open the treasure chest, there'll be a gold treasure. But before finding that - I have a lot to learn about life.
tiistai 11. huhtikuuta 2017
UUSI ALKU
Monta päivää on tehnyt mieli kirjoitella blogiin ja tässä sitä taas ollaan. Viime postauksesta on vierähtänyt aika pitkä tovi ja tässä välissä on ehtinyt tapahtua hyvinkin paljon.
Viimeisin kirjoitus on julkaistu Lapista, joten voisin hieman ympäripyöreästi kertoa, missä ollaan oltu ja mihin ollaan tultu. Palataan siis ajassa vähän taaksepäin. Rakkaan Lapin ja ihanat ihmiset jätin haikein mielin, jonka jälkeen suunnitelmien mukaan suuntasin Espanjaan työharjoitteluun, Fuerteventuran saarelle. Espanjasta kotiuduin vähän reilu kuukausi taaksepäin ja viime maanantaina päätin virallisesti kouluni ja valmistuin matkailupalvelujen tuottajaksi.
Tekstin otsikolla en viitannut ainoastaan blogin kirjoittamiseen, koska elämässäni tapahtui aika hämmentävä muutos reilu kolme viikkoa sitten. Aika kärjistettyä ehkä sanoa, mutta aloitin uuden elämän täysin puhtaalta pöydältä. Muutin ekaan omaan asuntooni vieraaseen kaupunkiin ja työskentelen määräaikaisessa työsuhteessa vastaanottovirkailijana. Voin
tällä hetkellä keskittyä harrastukseeni paremmin kuin koskaan, voin
tehdä itselleni tärkeitä asioita & työtä josta pidän.
![]() | |
| Kuva: Google |
Tämä hetki on siis vain väliaikainen, eikä mulla ole tietoakaan siitä, että missä olen syksyllä. Ne, jotka tuntevat mut, tietävät, että olen aika nopea liikkeissäni, enkä uhraa ylimääräiselle miettimiselle paljoa aikaa. Tällä tavalla toimia oon päässyt moniin unelmiin käsiksi ja näin aion jatkaa, ottamalla riskejä ja jahtaamalla unelmia. Moni asia olisi jäänyt näkemättä ja kokematta, jos olisin jäänyt miettimään huonoja puolia tai mahdollisia riskejä.
Hiljalleen mulle on alkanut selkeytyä, että mitä mä haluan tulevaisuudelta ja mikä se mun juttu sitten saattaisikaan olla. Lopputuloksesta yllätyin jopa itse, koska muutama kuukausi sitten olisin vaan naurahtanut edes ajatukselle, mutta unelmat on tehty toteutettaviksi, joten pidän tavoitteet kirkkaana mielessä jokaisella elämän osa-alueella.
Pitäkää unelmistanne kiinni tyypit ja nauttikaa elämästä, niin mäkin aion nyt tehdä. ♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
