Sunnuntaina oon
ollut täällä tasan kaksi viikkoa.. Aika on mennyt niin tajuttoman äkkiä.
Urheillaan ja liikutaan, syödään, nukutaan hyvin &
tietysti nauretaan ja nautitaan päivistä. Töitä painetaan melko
lailla ja muun ajan siunaan hyvin vahvasti levolle.
Tänne Lappiin
lähteminen on varmasti ollut yksi parhaimpia päätöksiä, mitä oon koskaan
tehnyt. Kahdessa viikossa oon löytänyt itsestäni ja luonteestani uusia
piirteitä, tutustunut ihaniin ihmisiin & oppinut todella paljon
kaikkea uutta.
Monia asioita
kotipuolessa kaipaan, mutta mä oon tällä hetkellä tosi onnellinen. En olisi
voinut edes kuvitella elämistä ilman mun jokapäiväisiä rutiineja. Täällä oon
kuitenkin tajunnut, että elämässä voi olla muutakin sisältöä, edes joskus.
Vaikka vaan vaihtelun ja virkistyksen vuoksi. Kun päästää hetkeksi irti
rutiineista, voi päästä kokemaan aivan mahtavia asioita. Oon saanut
myös paljon aikaa miettiä.
Oon treenannut
salilla viimeksi 26.11., eli huomenna tasan kaksi viikkoa sitten. Oonko
laiminlyönyt itseäni urheilijana, kun en oo päässyt salille? EN TODELLAKAAN.
Oon tutustunut mulle ihan uusiin liikuntamuotoihin ja ollut paljon
aktiivisempi, kuin tavallisena punttipirkkona kotona. Oon osannut nauttia myös
tästä, vaikka suuri aukko arjessa onkin ilman säännöllisiä oman lajin treenejä.
Huomenna pääsen korkkaamaan ekan salitreenin täällä, enkä malta odottaa!
Kävelen joka päivä pelkkiä työmatkat, oli pakkaslukema mikä hyvänsä. Kotona ei tulisi kuuloonkaan lähteä kävelemään edes -10 asteen pakkasessa, koska onhan mulla auto ja ulkona on kylmä. Täällä kävelty jopa parhaimmillaan -32 asteen pakkasessa, eikä ollut ees paha ;)
Kävelen joka päivä pelkkiä työmatkat, oli pakkaslukema mikä hyvänsä. Kotona ei tulisi kuuloonkaan lähteä kävelemään edes -10 asteen pakkasessa, koska onhan mulla auto ja ulkona on kylmä. Täällä kävelty jopa parhaimmillaan -32 asteen pakkasessa, eikä ollut ees paha ;)
Kolmas juttu,
mitä aidan toiselta puolelta on löytynyt, on ihan tavallinen ruoka. Ruoka, mikä
kaksi viikkoa sitten lukeutui vahvasti kategoriaan ''cheatmeal''. Pääosin syön
täysin mun ruokavalion mukaan, mutta yksi ateria päivässä, eli lounas on
ihan tavallista ruokaa, mitä mulle tarjotaan. Koska kulutus täällä on
reippaasti suurempi, kun kotosalla, niin voi ihan huoletta olla stressaamatta
moisesta. Aika siistiä.
Yhteydenpito
kotosalle on toiminut vähän vaihtelevalla menestyksellä. Äitin ja iskän kanssa
soittelen päivittäin, mutta ystäviin oon pitänyt aika heikosti
yhteyttä.. Mun mielestä se on ihan hyvä, koska olematta
riippuvainen ihmisistä kotona, oon löytänyt tosi hyvän ystävän täältä, kenelle
voin puhua lähes mistä vaan, eikä aina tarvitse soittaa/lähettää viestiä
950 kilometrin päähän avautuakseen jostain asiasta.
Täysin
EI-luontoihminen ilman minkäänlaisia erätaitoja tulee Lappiin oppaaksi luonnon
keskelle erilaisten aktiviteettien pariin, joista ei ennestään ollut mitään
hajua. Oikeastaan mulla ei ollut yhtään mistään mitään tietoa. Luojankiitos
tein sen, koska tää on ihan parasta duunia. Mä koen olevani jollain tapaa jopa
etuoikeutettu, kun saan olla just täällä. Kun näin ekaa kertaa lumikengät,
ajattelin että a-p-u-a. Nyt en varmaan tiedäkkään parempaa, kun tehdä
lumikenkäretkiä tuntureissa. En edes osaa kuvitella, että
istuisin toimistotiloissa jossain pääkaupunkiseudulla sen sijaan. Tää
on vaan jotain niin siistiä.
Vaikka painotan
tekstissä hyvin pitkälti sitä, miten loistavia asioita oon löytänyt täältä
''aidan toiselta puolelta'', niin mun mielestä ruoho on ihan yhtä vihreää
molemmin puolin, tai puhuttakoon nyt, että lumi on ihan yhtä valkoista.. Ne
asiat mitkä mulle on ollut tärkeimpiä prioriteetteja kotona, ovat niitä mulle
edelleenkin, mutta aina ei elämässä mennä käsikirjoituksen mukaan ja on vaan
löydettävä jotain uutta tilalle, ainakin väliaikaisesti.
Ihanaa viikonloppua
ja Joulun odotusta kaikille.
♥ Tia
♥ Tia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti