torstai 1. joulukuuta 2016

Terkkuja Könkhältä

Lähes viisi päivää täällä Lapissa porskuteltu menemään. Fiilikset on alusta saakka ollut hyvät ja vastaanotto täällä oli ihan super ystävällinen & mukava.  Täällä kyllä viihtyy. 

Työt alotin maanantaina ja lasku töihin oli onneksi hyvin pehmoinen. Oon päässyt tutustumaan täällä alueeseen, kuullut tarinoita & nähnyt jo hieman miten hommat toimii. Tänään oli mulle siitä merkityksellisen jännittävä päivä, että ihan alusta loppuun saakka hoidin yhden safarin läpi, yksin. Kuitenkin vasta neljäs työpäivä. 

Hain asiakkaat, vedettiin ohjelmat läpi & saatoin heidät takaisin hotellille. Kukaan ei vahtinut tai seurannut. Reissu sujui täysin ongelmitta, asiakkaat olivat iloisia & tyytyväisiä, joten niin oli opaskin. 

Vastuu, mikä pääoppaana olemisessa tulee, on suuri. Vastuun myötä tulee kuitenkin itseluottamusta, mikä on hyvin tärkeää. Muutenkin, jos tänne haluaa, täytyy löytyä tietynlaista rohkeutta hoitaa tilanteita, oppia asioita & tavata uusia ihmisiä.

Olen työharjoittelussa  ohjelmapalveluyrityksessä täällä Lapissa, ihan Levin lähistöllä. Palvelut, joita yritys tarjoaa, on liikunnallisia urheiluun painottuvia ohjelmapalveluja. On hiihtoa, lumikenkää, potkuria, pilkkiä ja ties mitä. Liikkumaan täällä pääsee!

Viime kirjoituksessa sanoin, että tulen kertomaan myös haasteista, mitä urheilijana koen täällä reissussa. Niin varmana kerroin täällä, kuinka tulen jatkamaan tismalleen samalla tavalla mun elämäntapoja, ruokailuja ja treenejä. Neiti suunnitteli kaiken etukäteen niin mahtavasti, ettei mikään menisi toisin.

Faktahan on se, että ruokien kanssa on helppoa, vaikkakaan se ei oo ollut kanaa ja riisiä, tai oli itseasiassa kerran. Niin kauan kun on syönyt saman kaavan mukaan, tietää mitä kroppa tarvitsee, kuinka paljon & milloin. Samoin kävi treenien kanssa. Viisi päivää, nolla salitreeniä. Ihan tosissani mietin, että onko mulle tärkeämpää bodata 2 kuukautta vai hankkia kahdessa kuukaudessa kaikki tarvittavat opinnot ammattia varten. Ajattelin, että lähtisinkö kotiin ihan vaan sen tähden, että voin punnita kanaa, riisiä ja puuroa ja käydä 5 kertaa salilla viikossa. Ihmisen täytyy olla tajuttoman tyhmä, jos edes punnitsee tuollaista päätöstä.

Täällä kaikki on tasapainossa, ruoka, lepo ja urheilu. Niin vaan se vääristyy, mikä on terveellistä ja mikä ei. Jopa mun valmentaja sanoi mulle näin;
"Ei se elämä aina pelkkää bodaamista voi olla."  

Näinpä. Sanotaan, että reissussa rähjääntyy, mutta kyllä täällä myös viisastuu.

Kuvia tähän en saanut, koska kännykkä ei niitä anna lisätä. Työmaisemat ovat lumiset, valkoiset & kauniit, eipä ole valittamista. Koko päivän voi hengata vaan kerrastoissa ja toppavaatteissa ilman meikkiä. Ihan parhautta.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti